Vaaleisiin pellava-asuihin pukeutuneet turistit vaeltelevat Trasteveren mukulakivikujia. Heidän askeleensa on lomalaisen laiska ja katse ympärilläolevaa ihasteleva. Ohikiitävät skootterit hipaisevat heidän käsivarsiaan, jotka ojentuneina kannattelevat lähes lakanan kokoisia karttoja. Kirkonkellot soivat jossakin lähellä, lintujen laulua kuuluu korkealta. Työpajalaisillamme on heilläkin kädessään kartta, kun he ensi kertaa Via Santa Dorotealla astelevat. Heidät erottaa kuitenkin muista turisteista innokas ja energinen askel sekä akryyliväreistä täyttyvä kangaskassi. Buon giorno - Padre Umberto avaa meille vanhalle roomalais-katoliselle kirkolle kuuluvat massiiviset ovet ja toivottaa hyvää päivää.
Työpajalaisemme ovat odottaneet tätä kokemusta jo kauan. He saavat maalata idyllisessä Trasteveressä maailmanlaajuisesti tunnetun kuvataiteilijan Hannu Palosuon opissa. Odotukset ovat siis suuret ja ensimmäisen maalauspäivän aamu täynnä jännitystä. Hannu astuu huoneeseen varmoin askelin ja avaa välittömästi puiset ikkunaluukut. Huoneen täyttää kullankeltainen valo ja ikkunasta avautuu maalauksellinen näkymä: viiniköynnösten peittämät, aamuauringon kultaamat, oranssinkellertävät talot. Kattoterassit näyttävät kukkameriltä; avatuista ikkunoista kurkistelee onnellisia Trasteveren asukkeja. Hannulle on heti selvää, että tämä on yksi näkymistä, jonka hän haluaa nähdä tulevissa töissä. Työpajalaisemme nojailevat haaveellisena ikkunaan. Pensselit saavat odotella vielä pöydällä.
Kun kangaspohjille alkaa ilmestyä hahmotelmia Hannu katsoo kriittisin silmin syntyviä perspektiivejä. Hannu kehottaa heti alusta alkaen miettimään ja katsomaan rauhassa, mitä haluaa maalata ja miten. Omaa maalausta on hyvä katsoa etäältä: pysähtyä ja katsoa. Kun seuraa intensiivistä dialogia Hannun ja työpajalaistemme välillä on jo pian selvää, että Hannu ei ole ainoastaan lahjakas kuvataiteilija, vaan myös taitava opettaja, joka saa oppilaansa ylittämään rajoja. Hän seuraa työpajalaistemme maalausta etäältä mutta tarkkaavaisesti, kannustaa ja antaa kritiikkiä. Työpajalaisemme saavat henkilökohtaista opetusta, mitä he pitävät ainutlaatuisena ja tärkeänä.
Insalata di mare ja ihanat paikalliset herkut palkitsivat aamupäivien ahkeran työn. Trasteveren kujia reunustavat lukuisat pienet trattoriat ja kutsuvat ulkoterassit. Punavalkoruudulliset liinat liehuvat kevyesti pehmeässä tuulessa ja herkulliset tuoksut kantautuvat avonaisista ikkunoista kujille. Työpajan ohella lounashetkistämme tuli unohtumattomia: maistelimme ihania uusia roomalaisia kulinaristisia herkkuja ja paransimme maailmaa, ainakin taidemaailmaa. Espressojen ja aidon italialaisen pistaasijäätelön jälkeen olimme taas energisoituneita palaamaan maalauksien pariin.
Iltapäivän maalaussessiot olivat työntäyteisiä, mutta antoisia – näin työpajalaisemme niitä kuvailivat. Akryylivärien käyttö oli öljyväreillä aikaisemmin maalanneille vierasta ja värienkin käytöstä opittiin paljon lisää. Hannun kansainvälinen kokemus kuvataiteilijana näkyi myös tavassa, jolla hän ohjasi työpajalaisiamme eteenpäin maalauksissa. Sen lisäksi, että he saivat konkreettisia neuvoja maalauksiinsa, Hannu sai heidät näkemään oman maalaustyylinsä osana laajempaa taidehistoriallista kontekstia. Hänen opissaan työpajalaisemme saattoivat kehittää juuri omaa tyypillistä maalaustyyliään. Ja tietenkin maalaaminen juuri Roomassa oli työpajalaisille unohtumaton elämys: ympärilläoleva todellisuus on kuin yhtä suurta kaunista maalausta ja illalla voi vielä tutustua taidehistoriallisiin aarteisiin eri puolilla kaupunkia. Toisille jo päivien maalaussessiot antoivat aimo annoksen taidetta ja illat oli kiva viettää viiniä siemaillen Campo de’ Fiorilla, suihkulähteitä katsellen tai Armanin farkkuja metsästäen Via Corsolla.
Kun viimeinen työpajapäivä alkoi lähestyä loppuaan, työpajalaisemme olivat yhtä mieltä siitä, että loppu tuli liian pian. Kukapa ei haluaisi aloittaa kesäaamua avaamalla ikkunaluukut ja maalata Trasteveren kauniita maisemia. Loppukritiikin pidimme terassiparvekkeellamme iltapäiväauringon helteessä. Kun maalaukset nojasivat parvekkeen kaiteita vasten, oli selvää, että työpajalaisemme olivat saaneet paljon uusia taitoja ja uutta luomisvoimaa. Hannua kehuttiin ”kannustavaksi, kriittiseksi ja hienotunteiseksi.” Minä sain rutistavia halauksia ja paljon levollisia, onnellisia hymyjä.
0 comments:
Post a Comment