Rooman rauniot naarmutettujen muoviaitojen takaa

Valokuvaaja Patrick Russo opettaa, miten katsoa maailmaa uudesta kuvakulmasta

Suomalaiset valokuvauksen harrastajat puikkelehtivat Rooman ihmisvilinässä kamerat heiluen. Valokuvauksen työpaja on alkanut vasta muutama tunti sitten. Reportaasivalokuvauksen ammattilainen valokuvaaja Patrick Russo korostaa pelotonta lähestymistapaa: ihmisten lähelle pitää mennä.

”Rooman historialliset kohteet eivät ole mielenkiintoisia, jos niitä ei juurruta tähän päivään. Valokuvista täytyy aina löytää jokin uusi elementti, joka kertoo nykyhetkestä”, Russo perustelee. Työpajalaisemme kuvaavatkin tunnettuja kohteita naarmutettujen muoviaitojen, ikkunoiden, ihmisten, skoottereiden.. takaa. ”Älkää kuvatko raunioita ja muita tunnettuja kohteita sellaisinaan, vaan etsikää uusia, yllätyksellisiä elementtejä. Mikä on Rooma tänään, tässä ja nyt? Kasvoja, käsiä, karttoja, askelmia, pyöriä, hymyjä, kyyneleitä – nyky-Rooma ei löydy raunioista, vaan ihmisistä” Russo opettaa.

”Milloin pidetään jatkokurssi Etelä-Italian saarilla?”, työpajalaiset kysyvät jo ensimmäisen päivän iltana. Russon opetusmetodit saavat kiitosta.

Valot ja varjot luovat valokuviin syvyyttä ja volyymia. Rooman valo inspiroi työpajalaisia tutkimaan valojen ja varjojen leikkiä. Russo opettaa miten luopua perinteisestä, tylsästä kuvaamisesta. Pian työpajalaisemme kokeilevat uusia tapoja valokuvata, katsoa maailmaa ja irtautuvat rohkeasti perinteisestä tavasta katsoa maailmaa linssin läpi. Kamerasta tulee työpajalaistemme käsissä huomaamaton ja vapaa; kamera kulkee ihmisvilinässä. Heidän kuvissaan alkaa pikku hiljaa näkyä voimakas läsnäolon tuntu. Russo on tyytyväinen oppilaisiinsa.

Työpajalaisemme pääsevät tapaamaan myös Roomassa työskenteleviä taiteilijoita: kuvataiteilija Heidi Hirvosen ja elokuvaohjaaja Mauro John Capecen. Yhteiset illalliset nautimme roomalaisten suosimissa uusissa kantapaikoissa, jotka löytyvät vain hyvän kartan avulla.

Neljän työpajapäivän jälkeen maailma näyttää todellakin erilaiselta – miksi? – sitä jäämme tutkailemaan.

Braccianon vanha kaupunki inspiroi suomalaisia maalaajia

Astellessani Braccianon vanhan kaupungin mukulakivikujia tuntuu kuin kävelisin keskiaikaisen pikkukaupungin elämästä kertovan näytelmän kulisseissa. Kaduilla vallitsee täysi hiljaisuus, vain kissat vilistelevät kujilla. On vaikeaa kuvitella, että tämä kaupunginosa on asuttua ja talojen sisällä on elämää. Täällä historia on vaan vahvasti läsnä, se on käsinkosketeltavaa ja mielikuvitusta herättävää. Edessäni kohoaa majesteettinen Odescalchin linna – en ihmettele, että suuret starat Eros Ramazzottista Tom Cruiseen halusivat viettää häitään juuri täällä.

Tämä on kuitenkin ennen kaikkea unelmapaikka taiteentekijälle: talot, kujat ja värimaailma silmieni edessä on kuin yhtä jatkuvaa maalausta, vain perspektiivi vaihtuu joka askelmalla. Aurinko pilkahtelee talojen välistä ja muuttaa tunti tunnilta värimaailmaa. Illalla täällä voisi kuvata jännityselokuvan, aamulla romanttisen draaman. Talojen rappuset, parvekkeet, katot, ulokkeet ja kulmat luovat varjoja, valojen ja varjojen leikki on loputon.

Kesäkuisena aamuna 13 suomalaista maalauksenharrastajaa astelevat Braccianon idyllisillä mukulakivikujilla. Ei aikaakaan, kun he jo kaivavat laukuistaan maalaustelineensä, lehtiönsä, värinsä ja pensselinsä. Jokainen löytää pian oman paikkansa, rauhallisen nurkan ja sopivan varjoisan maalauspaikan eri puolilta vanhaa kaupunkia. Jotkut maalaavat vanhan kaupungin näköalapaikassa, josta avautuu kuvauksellinen näkymä Braccianon vulkaaniselle järvelle. Toiset luonnostelevat ArtIdec-gallerian viileydessä ja nauttivat gallerian tunnelmasta. Jo muutaman maalauspäivän jälkeen on mielenkiintoista huomata, miten jokainen maalaaja tallentaa samaa vanhaa kaupunkia eri värein, eri tyylein – omasta perspektiivistä maailmaan. Maalauksia kuitenkin yhdistää lämpö, herkkyys ja jonkinlainen ajattomuus.

ArsMondo yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston ja kuvataiteilija Pirjo Haltun kanssa järjesti maalauskurssimatkan Italian Braccianoon. Täysien opetuspäivien lisäksi ArsMondo vei maalauksenharrastajat tutustumaan Braccianon ja Tolfan suomalaistaiteilijoihin, heidän uusimpiin töihinsä ja työtiloihin. Rooman taidepäiväretkellä vierailtiin MAXXIssa ja kuvataiteilija Hannu Palosuon ja Heidi Hirvosen työtilalla. On aina upeaa nähdä ja kuulla, miten suomalaistaiteilijat ovat luoneet uransa Italiassa. Työt puhuvat puolestaan taiteilijoiden korkeasta ammattitaidosta.

ArsMondon tutustuttaa suomalaiset matkaajat paikalliseen italialaiseen kulttuuriin. Laaja kulttuurialan ammattilaisista koostuva verkostomme Italiassa takaa sen, että matkaajat pääsevät kurkistamaan aitoon, kulissien takaiseen, italialaiseen kulttuuriin ja sen moninaisuuteen. ArsMondolle kulttuurintuntemus on tutustumista paikallisiin italialaisiin, heidän tapoihinsa ja kulttuuriin niin juhlassa kuin arjessa ja tuon todellisuuden kunnioittamista. ArsMondo pitää taiteentekemistä erinomaisena välineenä kulttuurienvälisessä vuoropuhelussa, joka tähtää aitoon ymmärrykseen.

Matkalla kehon ja mielen täydellistä harmoniaa

ArsMondo lanseerasi joogatyöpajat Amalfin rannikolla keväällä 2011.
Joogatyöpajat pidetään ainutlaatuisessa retriitissä ylhäällä vuorilla, lähellä merta, Positanon kaupungissa. Retriitistä avautuu kuvankaunis näkymä koko Amalfin rannikolle ja alas Positanon kaupunkiin.
Vaikka matka Roomasta Positanoon on rasittava ja haasteellinen, joogalaisten sydän sulaa saavuttuaan retriittiin. ”Tää ei voi olla totta.. niin kaunista… niin satumaista”.. toteavat he seisoskellessaan kuun valaisemalla pihalla ja katsoessaan horisonttiin yli meren aaltojen.

Retriitti on yksi upeimmista löydöistämme. Sitä ylläpitää nuori perhe, jonka harmoninen elämä ekologisia arvoja noudattaen inspiroi monia joogeja. Retriitissä syödään oman maan biologisesti viljeltyjä vihanneksia ja hedelmiä… aurinkopaneelit ja muut ympäristöystävälliset energianlähteet muistuttavat meitä elämään luontoa kunnioittaen. Joogatyöpajaviikon alussa kuuluu huutoja ”miksi meidän huoneessa valot eivät syty?” Ja viikon lopussa on opittu, ”ai niin - kun keittiössä kokataan, huoneissa ei käytetä valoja”.. Retriitissä eletään esimerkillisesti täydellisessä tasapainossa ympäröivän luonnon kanssa.

Retriitin piha-alue on enemmän kuin kasvitieteellinen puutarha: se on täynnä kukkia, se on täynnä oliivipuita, se on täynnä kasvavia vihanneksia ja hedelmäpuita… Jokainen kasvi ja kukka on istutettu ja hoidettu ammattitaidolla; niillä on oma paikkansa, oma rytminsä.

Ei siis ihme, että retriitin luomulounaat – ja illalliset vievät jokaisen joogin sydämen. Välimerellinen, makrobioottinen ruokavalio ja sen monipuolinen herkullisuus saa suomalaisen kulinaristinkin pään pyörälle. Ateriat ovat katettu kauniisti ja aterioissa on aina ihana yllätyksellisyys: odotamme malttamattomina, mitä seuraavaksi pöytään kannetaan.. Ja aina sydämemme sulaa, uudestaan ja uudestaan; puhdas ruoka energisoi, parantaa ja vahvistaa. Sen me tunnemme kehossamme - kirjaimellisesti.

Joogalaisillemme viikko retriitissä on ollut irtiotto arjesta. Työpajalaiset joogaavat yhdessä, ruokailevat yhdessä, asuvat yhdessä ja usein haluavat vielä viettää päivänsäkin yhdessä. ”Täällä ollaan ihmisinä, roolit jäivät Suomeen”, totesi joogatyöpajalainen toukokuussa 2011. Retriitissä joogalaistemme keskuudessa syntyy uskomaton ryhmähenki; jo ensimmäisenä päivänä puhutaan unelmista, haaveista, elämästä.. mutta toisten nimiä emme vielä muista. Maaginen luonto, pehmeä ilma, kuunvalo ja aamuaurinko palauttaa meidät elämän perusarvoille.

Aamu alkaa aurinkotervehdyksillä. Edessämme näkyy horisonttiin ulottuva meri, hengitämme puhdasta ilmaa, takanamme meitä tukee jykevät vuoret. Olemme jo matkalla kehon ja mielen täydellistä harmoniaa.

Lisätiedot: ArsMondo Oy, arsmondo(at)arsmondo.fi

"kuin paras kesäpäivä Suomessa"

4.5.2011 Braccianossa sataa rakeita. Seuraavana päivänä aurinko paistaa pilvettömällä taivaalla, lämpöä on yli kaksikymmentä ja päivä on tuuleton. Yksi matkaajistamme toteaakin päivän lopuksi: ”tämähän on kuin paras kesäpäivä Suomessa.”

Lähdimme Roomasta aamuvarhain, raitiovaunulla Trasteveren asemalle ja sieltä junalla Braccianoon. Matkaajat ihastelevat junan ikkunoista ”maaseutua” ja hiljaisuutta – missä olivatkaan pärisevät skootterit ja Rooman ihmisvilinä. Italiasta löytyy sittenkin tilaa ja hiljaisuutta.

Vierailimme kuvataiteilija Leena Knuuttilan talossa ja tutustuimme mm. hänen pienoisveistoksiin ja uusimpiin koruihin, joista löytyy niin aitoja helmiä kuin fossiilejakin. Leenan taiteellinen lahjakkuus näkyy hänen teoksissaan, mutta myös hänen ylläpitämässään taiteilijaresidenssissä, joka huokuu vanhaa italialaista maalaisidylliä. Leenan työt täydentävät huoneiden muuta sisustusta ja luovat ainutlaatuisen, lämminhenkisen tunnelman.

Nautittuamme aurinkopäivästä Leenan puutarhassa mansikoita syöden matkamme jatkui Braccianon vanhaan kaupunkiin ja Leenan ArtIdec-galleriaan, jossa keramiikkataiteilija Pirjo Eronen oli meitä vastassa. Pirjo kertoi omasta työstään keramiikkataiteilijana Tolfassa ja saimme nähdä Pirjon upeita uusia töitä galleriassa. Pirjo on tehnyt
taidekeramiikan
syventäviä opintoja Faenzassa, Italiassa (Instituto Statale d’arte per la Ceramica). Vuodesta 1998 hän on työskennellyt omassa työpajassaan Tolfassa.
Hän on myös aktiivisesti osallistunut kulttuuritapahtumien organisointiin Italiassa ja hänen töitänsä on ollut näytteillä Italiassa, Suomessa, Norjassa, Yhdysvalloissa, Japanissa ja Taiwanissa.

Päivämme Braccianossa kruunasi ihana lounas vanhan kaupungin laidalla, terassilla, josta näkymä Braccianon järvelle ja yli kaupunkiin. Sattumuksien kautta pääsimme vielä lopuksi kaupungin vanhaan viinikellariin ja näkemään – kai Odescalchi-linnan jälkeen - yhden kaupungin hulppeimmista yksityistaloista.

Lisätietoja ArsMondon taideretkistä Braccianoon: arsmondo(at)arsmondo.fi

Turkulaiset taiteen harrastajat tutustuvat Rooman taidemaailmaan

ArsMondo tutustutti eilen 3.5.2011 turkulaisia taiteen harrastajia nykytaiteeseen, Roomassa työskenteleviin suomalaistaiteilijoihin ja heidän työtilaan sekä tietenkin roomalaiseen ruokakulttuuriin.

Piazza Navonalta MACROon.

Odile Decq kuuluu Ranskan johtaviin arkkitehteihin. Hänen suunnittelemansa uudet tilat MACROssa (Rooman nykytaiteen museossa) Via Nizzalla antavat erinomaiset puitteet italialaisen ja kansainvälisen nykytaiteen esittämiseen. Oranssinpunaisessa konferenssihuoneessa väri herättelee ärhäkästi ajatuksia. Kattoterassilla uusi ja vanha sekoittuvat. Kokemus ajasta ja paikasta muuttuu siirryttäessä tilasta, väristä, valosta toiseen.


Ääniä, tuoksuja ja kuvia. Yhdessä Arcangelo Sassolinon, Ernesto Neton ja Dan Perjovschin teokset puhuttelivat äänillä, tuoksuilla ja kuvilla. Näyttelykierroksestamme teki erinomaisen MACROn opas, joka osasi perehdyttää meidät taiteilijoihin ja esim. Perjovschin The Crisis is (not) over. Drawings and Dioramas -teoksen sarkastiseen tulkintaan ympäröivästä todellisuudesta.

Täpötäysiä busseja, viileitä metrotunneleita, keväisiä katuja. Ennen kaikkea suuri joukko aurinkoisia turkulaisia maailmanmatkaajia.

Matkamme jatkui suomalaistaiteilijoiden Heidi Hirvosen ja Hannu Palosuon työtilalle Appian kaupunginosaan, jossa meitä odotti Hannun ja Heidin valmistama keväinen, roomalainen aperitivo.

Taidepäivämme huipentui Hannu Palosuon ja Heidi Hirvosen uusimpien töiden näkemiseen.
Taiteilijat esittelivät töitään, kertoivat työtavoistaan ja työstään suomalaisina taiteilijoina Roomassa. Mielenkiintoa herätti taiteilijoiden ajatukset mm. Italian valosta. Ja tietysti sykähdyttää oli kuulla, että Hannu Palosuo on valittu toistamiseen Venetsian Biennaaliin yhdeksi Italian viralliseksi edustajaksi. Heidi Hirvosella puolestaan uusia projekteja Roomassa, mm. artINparty.

Iltamme päättyi monen ruokalajin roomalaiseen illalliseen Taverna dell’allegriassa yhdessä taiteilijoiden kanssa.

Matkamme jatkuu: Piazza Navona - Bracciano. Uusia taiteilijoita, uusia teoksia.


Lisätietoja ArsMondon räätälöimistä taideretkistä Italiaan: arsmondo(at)arsmondo.fi

Amalfin rannikko lumosi joogakurssilaiset

SITA-bussin ovi avautuu Bar Internazionalen kohdalla Positanossa. Suomalaiset joogit vihdoin perillä Positanossa: joogamattoja, matkalaukkuja, iloisia kasvoja. Tramontana, pohjoisen tuuli, on puhaltanut edellisenä päivänä; torstaina 8.4. ilta-aurinko lämmittää matkaajia. Heitämme matkalaukut Positano Porterin avolavalle, hyppäämme pieneen paikallisbussiin, joka vie meidät ylemmäs ja ylemmäs – vuorien huipulle.

Bussissa, tavanomaisen puheensorinan läpi, kuulen huokauksia; Positano näkyy alhaalla ilta-auringon valaisemana, meri kiiltelee horisontissa.. ”tää on uskomatonta… niin kaunista..jotenkin epätodellista.. jotenkin satumaista…hei kato..”.

Viimein bussi jättää meidät Montepertusoon ja kävelemme yhdessä alas vuoripolkuja pitkin retriittiin. Matkaamme valaisee kuu ja mustalla taivaalla tuikkivat tähdet – on täydellinen hiljaisuus. Joogatyöpajan nuorin osallistuja, 7-vuotias tyttö, ilahduttaa reippaudellaan: vaikka takana on yli 12 tunnin matka, hänen askeleensa ovat reippaat ja selkä kumartuu kepeästi sitruuna- ja oliivipuiden alla – seikkailu Amalfin rannikolla on alkanut.

Saavumme retriittiin, jossa ensimmäinen illallinen odottaa meitä. Värikkäät huoneet ovat valmiina ja jotenkin niin kodinomaisia.

Retriitin luomuaamiaisista, -lounaista ja –illallisista tuli ikimuistoisia hetkiämme. Martha, retriitin hengetär, loihti meille mitä herkullisimpia aterioita retriitin omista raaka-aineista, sekä tutuista että vähemmän tunnetuista kevään kasviksista ja yrteistä, scialitelli-pastasta, mozzarellasta, munakoisosta jne jne. Joogit rakastivat aterioiden herkullisuutta, käytettyjä raaka-aineita ja aterioiden yllätyksellisyyttä. Aterioiden jälkeen keho tuntui terveeltä, mieli virkeältä.

Aurinkotervehdys kevätaamuna aamuauringon lämmittäessä - edessämme kimaltelee sininen meri ja takanamme jylhät vuoret. Lintujen viserrystä, jossakin kaukana aaltojen loisketta. Hiljaisuutta, oman hengityksen kuuntelemista.

Joogatyöpajapäiviämme rytmitti aamumysore ja iltapäivän syvärentoutustunnit. Joogaopettaja Heli Sarparannan ammattitaitoinen opetus yhdessä Amalfin rannikon huiman ympäristön kanssa takasi joogatyöpajalaisten vauhdikkaan edistymisen omassa harjoituksessaan. Joogasta tuli osa elämää – ja ehkä enemmänkin.

Joogatyöpajalaiset tutustuivat myös Positanoon ja vierailivat paikallisissa muotiliikkeissä, sandaalintekijän ja keramiikkataiteilijan luona. Keramiikkapaja SOSOssa tarjottiin kaikille aperitivo tuoreiden mansikoiden ja paikallisten pikkuleivosten kera. Joogit pääsivät näkemään, minkälaista taidetta tämänpäivän Positanossa valmistuu. Heitä ihmetytti, miten energinen kaupunki niin pieni Positano saattoi olla.

13.4.2011 aamuvarhaisella matkatavarakolli laskeutui ylhäältä vuorilta alas rannikon serpentiinitien kupeeseen. Mieli oli onnellinen onnistuneen viikon jälkeen, mutta myös haikea, sillä oli aika sanoa arrivederci. Amalfin rannikko oli taas lumonnut - ja toivottavasti juurruttanut syvän rauhallisuuden, onnellisuuden tunteen moneen mieleen.

Silmät suljettuina, Shavasanassa, eteen piirtyy vielä loppumaton meri.

Lauantaina kokattiin sisilialaisittain

Lauantaina 26.3.2011 sisilialainen kokki Salvatore perehdytti kurssilaiset sisilialaiseen ruokakulttuuriin ja raaka-aineiden omia makuja kunnioittavaan valmistustapaan. Päivän aikana opittiin, miten leikata oikeaoppisesti artisokat ja munakoisot, miten käsitellä yrttejä ja miten valmistaa crema di balsamico tai sisilialainen cannoli. Kurssilaiset kysyivät ja Salvatorelta löytyi kysymyksiin vastauksia – välillä sisilialaisen äidin oppeja muistellen.

Jokainen kurssilainen pääsi kokkaamaan. Alkuun valmistimme antipasto sicilianon, pääruoaksi pasta alla norman ja jälkiruoaksi cannoli siciliani –leivoksia ja tietysti panna cottan.

Muutaman tunnin kokkaussession jälkeen nautimme yhdessä sisilialaisen aterian sisilialaisen viinin kera. Olimme onnistuneet valmistamaan herkullisen aterian, aitoon sisilialaiseen tapaan.

Osa suunnitteli ripustavansa kurssista saadun diplomin keittiön seinälle; toisilta ystävät olivat jo tilanneet sisilialaisen aterian. Reseptivihkoille tuli siis heti käyttöä. Italialainen ruoka jatkaa valloittamistaan.

Ilmeikkäitä, konsentroituneita ja tasapainoisia sardinialaisia viinejä maisteltiin Esplanadin viinikellarissa

ArsMondon sardinialaisen viinin maistajaiset pidettiin Esplanadin viinikellarissa 10.3.2011

Sardinialaisista viineistä ja sardinialaisesta viinituotannosta meille kertoi Tapio Mesikämmen Enoteca Fenniasta. Viininmaistajaisiin oli saapunut niin ensikertalaisia kuin kokeneitakin viininmaistajia.

Sardinialaisen viinituotannon osuus on noin 3% koko Italian viinituotannosta. Välimeren toiseksi suurimmalla saarella kasvaa alueelle ominaisia rypäleitä, mikä takaa oman sardinialaisen viinityylin. Tästä viinityylistä ja sen kehittymisestä Mesikämmen antoi meille ainutlaatuista tietoa, samoin viinien kypsymisestä, varastoinnista ja ikääntymisestä.

Illan aikana maistoimme viinejä, jotka ovat harvinaisia Suomessa:
Cala Silente Vermentino DOC 2009, Karmis Vernaccia IGT 2009, Perdera Monica di Sardegna DOC 2008, Costera Cannonau di Sardegna DOC 2008, Rocca Rubia Carignano riserva DOC 2007, Korem Isola dei Nuraghi IGT 2007.

Saimme myös maistaa paikallista Pecorino-juustoa.

Viinejä luonnehdittiin ilmeikkäiksi, konsentroituneiksi ja tasapainoisiksi. Pyöreyttä ja täyteläisyyttä niihin tuo alkoholipitoisuus sekä kypsistä rypäleistä saatava hedelmäisyys.

ArsMondo järjestää viininmaistajaisia Helsingissä yhteistyössä Wineserverin kanssa. Jos sinulla on kymmenen hengen ryhmä ja haluat järjestää omat italialaiset viininmaistajaiset, ota yhteyttä ArsMondoon arsmondo(at)arsmondo.fi

Venetsian valo

118 saaren, 400 sillan, 150 kanavan kaupunki.

Kuuluisia venetsialaisia: Marco Polo, Giovanni Bellini, Tintoretto, Tomaso Albinoni, Antonio Vivaldi, Giovanni Battista Tiepolo, Canaletto, Hugo Pratt, Romano Scarpa..

Onko Venetsia Italian romanttisin kaupunki? Ainutlaatuisin? Kaunein?

Romeon ja Julian Verona juhlii San Valentinon päivää

Autereinen aamuaurinko +14 asteisessa Veronassa. Pyörien koreissa, skoottereiden bokseissa viedään punaisia ruusuja ja tulppaaneja.

Sydämiä roikkuu katulampuista, niillä on koristeltu cappuccinot ja illalla pinkit sydämet heijastuvat rakennuksien seiniin.

Kolmipäiväinen Verona in Love –festivaali huipentuu ystävänpäivän iltaan.

Niin perheen pienimmillä kuin vähän suuremmillakin on hymy suunpielessä kävellessään Piazza Bralla vaaleanpunainen, sydämenmuotoinen ilmapallo kainalossa.

Mitäköhän Shakespeare olisi tästä tuuminut?

Italialaisen taiteen ja kulttuurin iltapäiviä vietettiin Helsingissä

ArsMondon italialaisen taiteen ja kulttuurin iltapäiviä vietettiin Helsingissä joulukuussa 2010 ja tammikuussa 2011. Suomalaiset Italia-fanit tutustuivat toisiinsa, oppivat uutta 1900-luvun italialaisista taiteilijoista ja kuulivat, miksi italialainen taidehistorioitsija tuli aikoinaan Suomeen.

Iltapäivämme aloitettiin herkullisella lounaalla Tablo Ateneumissa. Pöydän ääreen kerääntyneitä ihmisiä yhdisti syvä rakkaus Italiaan, sen kulttuuriin ja taiteeseen. Taidehistorioitsija Antonella Perna kutsuikin tapahtumiamme hyvin italialaisiksi: Italiassa syödään yhdessä, keskustellaan ja ruokailun jälkeen mennään tekemään jotakin yhdessä, kuten katsomaan taidenäyttely.

Lounaiden aikana virisi aina vilkas keskustelu Italiasta, jota muisteltiin haltioituneena. Monella Italiaa jo ristiin rastiin kiertäneellä matkaajalla oli kehittynyt vahva tunne siitä, mikä paikka Italiassa tuntui omimmalta. Kaikki jakoivat kuitenkin kiintymyksen Italiaan ja olivat usein sitä mieltä, että Italia on heille kiehtova kokonaisuus, johon kuuluu kulttuuria, taidetta, ruokaa, viiniä, luontoa ja ihmisiä. Tämä kiehtova kokonaisuus saa heidät aina palaamaan maahan.

Ateneumin syyskausi oli omistettu italialaiselle taiteelle. Viiva Italia –näyttely esitteli tärkeimpiä 1900-luvun modernia italialaista taidetta uudistaneita suuntia ja tekijöitä.
ArsMondon italialaisen taiteen iltapäivissämme italialainen taidehistorioitsija Antonella Perna tutustutti meidät näyttelyssä nähtyyn abstraktiin taiteeseen, henkilö- ja maisemakuviin sekä asetelmiin. Antonellalta saimme ainutlaatuista tietoa näyttelyn piirustuksista, grafiikka- ja akvarellitöistä ja tekniikoista, joita taiteilijat ovat töissään käyttäneet. Teokset ja kulttuurihistoriallinen konteksti, jossa taiteilijat olivat eläneet, avautuivat siis meille uudella tavalla.

Vietettyämme iltapäivän perehtyen italialaiseen taiteeseen italialaisen taidehistorioitsijan johdolla, monesta meistä tuntui siltä kuin olisimme tehneet pienen matkan Italiaan. Ainakin Ateneumin aulassa kaikui kirkkaana CIAO, kun ulko-ovet avautuivat ja oli aika taas lähteä omille teilleen ja hypätä takaisin lumipyryyn.