SITA-bussin ovi avautuu Bar Internazionalen kohdalla Positanossa. Suomalaiset joogit vihdoin perillä Positanossa: joogamattoja, matkalaukkuja, iloisia kasvoja. Tramontana, pohjoisen tuuli, on puhaltanut edellisenä päivänä; torstaina 8.4. ilta-aurinko lämmittää matkaajia. Heitämme matkalaukut Positano Porterin avolavalle, hyppäämme pieneen paikallisbussiin, joka vie meidät ylemmäs ja ylemmäs – vuorien huipulle.
Bussissa, tavanomaisen puheensorinan läpi, kuulen huokauksia; Positano näkyy alhaalla ilta-auringon valaisemana, meri kiiltelee horisontissa.. ”tää on uskomatonta… niin kaunista..jotenkin epätodellista.. jotenkin satumaista…hei kato..”.
Viimein bussi jättää meidät Montepertusoon ja kävelemme yhdessä alas vuoripolkuja pitkin retriittiin. Matkaamme valaisee kuu ja mustalla taivaalla tuikkivat tähdet – on täydellinen hiljaisuus. Joogatyöpajan nuorin osallistuja, 7-vuotias tyttö, ilahduttaa reippaudellaan: vaikka takana on yli 12 tunnin matka, hänen askeleensa ovat reippaat ja selkä kumartuu kepeästi sitruuna- ja oliivipuiden alla – seikkailu Amalfin rannikolla on alkanut.
Saavumme retriittiin, jossa ensimmäinen illallinen odottaa meitä. Värikkäät huoneet ovat valmiina ja jotenkin niin kodinomaisia.
Retriitin luomuaamiaisista, -lounaista ja –illallisista tuli ikimuistoisia hetkiämme. Martha, retriitin hengetär, loihti meille mitä herkullisimpia aterioita retriitin omista raaka-aineista, sekä tutuista että vähemmän tunnetuista kevään kasviksista ja yrteistä, scialitelli-pastasta, mozzarellasta, munakoisosta jne jne. Joogit rakastivat aterioiden herkullisuutta, käytettyjä raaka-aineita ja aterioiden yllätyksellisyyttä. Aterioiden jälkeen keho tuntui terveeltä, mieli virkeältä.
Aurinkotervehdys kevätaamuna aamuauringon lämmittäessä - edessämme kimaltelee sininen meri ja takanamme jylhät vuoret. Lintujen viserrystä, jossakin kaukana aaltojen loisketta. Hiljaisuutta, oman hengityksen kuuntelemista.
Joogatyöpajapäiviämme rytmitti aamumysore ja iltapäivän syvärentoutustunnit. Joogaopettaja Heli Sarparannan ammattitaitoinen opetus yhdessä Amalfin rannikon huiman ympäristön kanssa takasi joogatyöpajalaisten vauhdikkaan edistymisen omassa harjoituksessaan. Joogasta tuli osa elämää – ja ehkä enemmänkin.
Joogatyöpajalaiset tutustuivat myös Positanoon ja vierailivat paikallisissa muotiliikkeissä, sandaalintekijän ja keramiikkataiteilijan luona. Keramiikkapaja SOSOssa tarjottiin kaikille aperitivo tuoreiden mansikoiden ja paikallisten pikkuleivosten kera. Joogit pääsivät näkemään, minkälaista taidetta tämänpäivän Positanossa valmistuu. Heitä ihmetytti, miten energinen kaupunki niin pieni Positano saattoi olla.
13.4.2011 aamuvarhaisella matkatavarakolli laskeutui ylhäältä vuorilta alas rannikon serpentiinitien kupeeseen. Mieli oli onnellinen onnistuneen viikon jälkeen, mutta myös haikea, sillä oli aika sanoa arrivederci. Amalfin rannikko oli taas lumonnut - ja toivottavasti juurruttanut syvän rauhallisuuden, onnellisuuden tunteen moneen mieleen.
Silmät suljettuina, Shavasanassa, eteen piirtyy vielä loppumaton meri.
