La prossima fermata – Termini. On kesäkuun 1. päivä ja metrot täyttyvät töihin kiiruhtavista roomalaisista. Monet pysähtyvät espressolle pariksi minuutiksi - niin minäkin. Tiskiin nojaten nautin vahvan kahvini ja katson ihaillen, miten espressolautaset heitetään baaritiskille ja myöhemmin kupit lautasten päälle. Tämä on taitolaji tai paremminkin italialainen taidelaji.
Skootterit kiitävät pitkin Via Nazionalea; piikkikorkokengät eivät skootterin vauhtia haittaa, eikä jalkatuella keikkuva salkku tai kypäräpäinen pikkulapsi tai koira. Kullankeltainen aurinko valaisee katuja ja rakennuksia, ilma on pehmeä ja se tuudittaa kuin kehdossa. Rauhallinen nouseva aurinko peittoaa alleen kaupungin vilskeen. Italialaisella aamulla on oma rytminsä.
Tämä on kauan odotetun päivän aamu. Jokainen päivä Italiassa on yllätyksellinen, mutta tiedän, että tähän päivään mahtuu monia yllätyksiä: uusia kokemuksia ja elämyksiä, uusia taiteilijoita ja teoksia, suomalaisuutta ja italialaisuutta. Tämä on päivä, jolloin ArsMondon kauan odotettu ja valmisteltu taidetyöpaja alkaa.
Tapaamme Roomassa työskentelevän ja asuvan kuvataiteilijan Heidi Hirvosen Piazza Navonalla. Heidin astellessa kohti aukion keskimmäistä suihkulähdettä, yksi työpajalaisistamme huudahtaa: hän se on – roomalainen taiteilija! Minusta hän on kuin teostensa yksi keijuhahmoista. Heidi vie meidät tunnelmallisille mukulakivikaduille ja muistuttaa meitä katsomaan ylöspäin, nimittäin ylhäällä, siellä on Rooman kauneus: kattoterassit, kukat, talojen uskomaton värimaailma ja arkkitehtuurin helmet. Roomalaiset kadut ovat gallerioita itsessään ja talojen seinät, ikkunat, ovet ja portit kuin taideteoksia.
Heidi on valmistanut ArsMondolle Rooman taidekierroksen ja valinnut meille vierailtavat galleriat, jotka esittelevät italialaista nykytaidetta. Gallerioissa tutustumme 1960- ja 1970-luvuilla Roomassa vaikuttaneiden taiteilijoiden teoksiin. Näemme, miten italialainen nykytaiteilija käyttää Nalle Puh -hahmoa tutkiessaan lapsuuden ja aikuisuuden häilyvää rajaa. Ihmettelemme, miten eräs italialainen taiteilija on luonut oman kielen, jonka rakenteesta vielä kukaan ei ole päässyt selville. Katsomme edestä ja takaa, miten kanamuna pysyy ilmassa pöydän päällä. Työpajalaisiamme gallerioissa esilläolevat työt hämmästyttävät ja ihastuttavat; heillä on paljon kysyttävää galleristeille ja galleristit vastaavat kysymyksiin innolla – olemmehan kaukaa pohjolasta. Saamme paljon uutta tietoa italialaisesta nykytaiteesta ja taiteilijoista, mutta myös siitä, miten galleristit Italiassa toimivat ja miten taiteilijan teokset päätyvät gallerioiden seinille. Vaihdamme osoitteita ja jatkamme matkaa, arrivederci - tapaamme ehkä uudestaan.
Herkullisen italialaisen käsintehdyn pastan ja täyteläisen taidekierroksen jälkeen ostamme tupakkakaupasta bussiliput ja lähdemme kohti Appiaa kuvataiteilija Hannu Palosuon ja Heidi Hirvosen työtilalle. Hannu on meitä vastassa työtilallaan: kynttilät palavat ja meidät toivotetaan tervetulleiksi kuohuviinein. Työpajalaisemme ovat yhtä mieltä siitä, että tämä on päivän paras galleria. Tästä ei ole epäilystäkään, kun näemme mitä uusia teoksia on tässä työtilassa syntynyt. Hannu ja Heidi kertovat omista töistään ja meillä on etuoikeus nähdä uusimmat, vielä keskeneräiset työt. Pääsemme kurkistamaan kulisseihin ja ymmärrämme taas vähän paremmin ja syvemmältä näiden kahden lahjakkaan ulkosuomalaisen taiteilijan töitä. Työt jättävät meidät sanattomiksi ja onkin elämys katsoa niitä hiljaisuudessa ja antaa itse töiden puhutella alitajuntaa. Jatkamme keskustelua Taverna dell’allegriassa ja saamme kuulla lisää, minkälainen on suomalaisen taiteilijan arkipäivä Roomassa. Hannu haluaa meidän maistavan roomalaista herkkua: lehmän mahalaukkua, mutta me olemme jo kylläisiä ilman tätä ”herkkua”.
Aurinko on jo laskenut mailleen. Ikkunoista tulvii ihania ruoan tuoksuja, kattoterasseja valaisee pienet tuikkuvalot. Mustan taivaan valaisee taas pian kullankeltainen aurinko.
