Rooman taidetyöpajassa opittiin uutta

Vaaleisiin pellava-asuihin pukeutuneet turistit vaeltelevat Trasteveren mukulakivikujia. Heidän askeleensa on lomalaisen laiska ja katse ympärilläolevaa ihasteleva. Ohikiitävät skootterit hipaisevat heidän käsivarsiaan, jotka ojentuneina kannattelevat lähes lakanan kokoisia karttoja. Kirkonkellot soivat jossakin lähellä, lintujen laulua kuuluu korkealta. Työpajalaisillamme on heilläkin kädessään kartta, kun he ensi kertaa Via Santa Dorotealla astelevat. Heidät erottaa kuitenkin muista turisteista innokas ja energinen askel sekä akryyliväreistä täyttyvä kangaskassi. Buon giorno - Padre Umberto avaa meille vanhalle roomalais-katoliselle kirkolle kuuluvat massiiviset ovet ja toivottaa hyvää päivää.

Työpajalaisemme ovat odottaneet tätä kokemusta jo kauan. He saavat maalata idyllisessä Trasteveressä maailmanlaajuisesti tunnetun kuvataiteilijan Hannu Palosuon opissa. Odotukset ovat siis suuret ja ensimmäisen maalauspäivän aamu täynnä jännitystä. Hannu astuu huoneeseen varmoin askelin ja avaa välittömästi puiset ikkunaluukut. Huoneen täyttää kullankeltainen valo ja ikkunasta avautuu maalauksellinen näkymä: viiniköynnösten peittämät, aamuauringon kultaamat, oranssinkellertävät talot. Kattoterassit näyttävät kukkameriltä; avatuista ikkunoista kurkistelee onnellisia Trasteveren asukkeja. Hannulle on heti selvää, että tämä on yksi näkymistä, jonka hän haluaa nähdä tulevissa töissä. Työpajalaisemme nojailevat haaveellisena ikkunaan. Pensselit saavat odotella vielä pöydällä.

Kun kangaspohjille alkaa ilmestyä hahmotelmia Hannu katsoo kriittisin silmin syntyviä perspektiivejä. Hannu kehottaa heti alusta alkaen miettimään ja katsomaan rauhassa, mitä haluaa maalata ja miten. Omaa maalausta on hyvä katsoa etäältä: pysähtyä ja katsoa. Kun seuraa intensiivistä dialogia Hannun ja työpajalaistemme välillä on jo pian selvää, että Hannu ei ole ainoastaan lahjakas kuvataiteilija, vaan myös taitava opettaja, joka saa oppilaansa ylittämään rajoja. Hän seuraa työpajalaistemme maalausta etäältä mutta tarkkaavaisesti, kannustaa ja antaa kritiikkiä. Työpajalaisemme saavat henkilökohtaista opetusta, mitä he pitävät ainutlaatuisena ja tärkeänä.

Insalata di mare ja ihanat paikalliset herkut palkitsivat aamupäivien ahkeran työn. Trasteveren kujia reunustavat lukuisat pienet trattoriat ja kutsuvat ulkoterassit. Punavalkoruudulliset liinat liehuvat kevyesti pehmeässä tuulessa ja herkulliset tuoksut kantautuvat avonaisista ikkunoista kujille. Työpajan ohella lounashetkistämme tuli unohtumattomia: maistelimme ihania uusia roomalaisia kulinaristisia herkkuja ja paransimme maailmaa, ainakin taidemaailmaa. Espressojen ja aidon italialaisen pistaasijäätelön jälkeen olimme taas energisoituneita palaamaan maalauksien pariin.

Iltapäivän maalaussessiot olivat työntäyteisiä, mutta antoisia – näin työpajalaisemme niitä kuvailivat. Akryylivärien käyttö oli öljyväreillä aikaisemmin maalanneille vierasta ja värienkin käytöstä opittiin paljon lisää. Hannun kansainvälinen kokemus kuvataiteilijana näkyi myös tavassa, jolla hän ohjasi työpajalaisiamme eteenpäin maalauksissa. Sen lisäksi, että he saivat konkreettisia neuvoja maalauksiinsa, Hannu sai heidät näkemään oman maalaustyylinsä osana laajempaa taidehistoriallista kontekstia. Hänen opissaan työpajalaisemme saattoivat kehittää juuri omaa tyypillistä maalaustyyliään. Ja tietenkin maalaaminen juuri Roomassa oli työpajalaisille unohtumaton elämys: ympärilläoleva todellisuus on kuin yhtä suurta kaunista maalausta ja illalla voi vielä tutustua taidehistoriallisiin aarteisiin eri puolilla kaupunkia. Toisille jo päivien maalaussessiot antoivat aimo annoksen taidetta ja illat oli kiva viettää viiniä siemaillen Campo de’ Fiorilla, suihkulähteitä katsellen tai Armanin farkkuja metsästäen Via Corsolla.

Kun viimeinen työpajapäivä alkoi lähestyä loppuaan, työpajalaisemme olivat yhtä mieltä siitä, että loppu tuli liian pian. Kukapa ei haluaisi aloittaa kesäaamua avaamalla ikkunaluukut ja maalata Trasteveren kauniita maisemia. Loppukritiikin pidimme terassiparvekkeellamme iltapäiväauringon helteessä. Kun maalaukset nojasivat parvekkeen kaiteita vasten, oli selvää, että työpajalaisemme olivat saaneet paljon uusia taitoja ja uutta luomisvoimaa. Hannua kehuttiin ”kannustavaksi, kriittiseksi ja hienotunteiseksi.” Minä sain rutistavia halauksia ja paljon levollisia, onnellisia hymyjä.

Näin alkoi ArsMondon taidetyöpaja Roomassa

La prossima fermata – Termini. On kesäkuun 1. päivä ja metrot täyttyvät töihin kiiruhtavista roomalaisista. Monet pysähtyvät espressolle pariksi minuutiksi - niin minäkin. Tiskiin nojaten nautin vahvan kahvini ja katson ihaillen, miten espressolautaset heitetään baaritiskille ja myöhemmin kupit lautasten päälle. Tämä on taitolaji tai paremminkin italialainen taidelaji.

Skootterit kiitävät pitkin Via Nazionalea; piikkikorkokengät eivät skootterin vauhtia haittaa, eikä jalkatuella keikkuva salkku tai kypäräpäinen pikkulapsi tai koira. Kullankeltainen aurinko valaisee katuja ja rakennuksia, ilma on pehmeä ja se tuudittaa kuin kehdossa. Rauhallinen nouseva aurinko peittoaa alleen kaupungin vilskeen. Italialaisella aamulla on oma rytminsä.

Tämä on kauan odotetun päivän aamu. Jokainen päivä Italiassa on yllätyksellinen, mutta tiedän, että tähän päivään mahtuu monia yllätyksiä: uusia kokemuksia ja elämyksiä, uusia taiteilijoita ja teoksia, suomalaisuutta ja italialaisuutta. Tämä on päivä, jolloin ArsMondon kauan odotettu ja valmisteltu taidetyöpaja alkaa.

Tapaamme Roomassa työskentelevän ja asuvan kuvataiteilijan Heidi Hirvosen Piazza Navonalla. Heidin astellessa kohti aukion keskimmäistä suihkulähdettä, yksi työpajalaisistamme huudahtaa: hän se on – roomalainen taiteilija! Minusta hän on kuin teostensa yksi keijuhahmoista. Heidi vie meidät tunnelmallisille mukulakivikaduille ja muistuttaa meitä katsomaan ylöspäin, nimittäin ylhäällä, siellä on Rooman kauneus: kattoterassit, kukat, talojen uskomaton värimaailma ja arkkitehtuurin helmet. Roomalaiset kadut ovat gallerioita itsessään ja talojen seinät, ikkunat, ovet ja portit kuin taideteoksia.

Heidi on valmistanut ArsMondolle Rooman taidekierroksen ja valinnut meille vierailtavat galleriat, jotka esittelevät italialaista nykytaidetta. Gallerioissa tutustumme 1960- ja 1970-luvuilla Roomassa vaikuttaneiden taiteilijoiden teoksiin. Näemme, miten italialainen nykytaiteilija käyttää Nalle Puh -hahmoa tutkiessaan lapsuuden ja aikuisuuden häilyvää rajaa. Ihmettelemme, miten eräs italialainen taiteilija on luonut oman kielen, jonka rakenteesta vielä kukaan ei ole päässyt selville. Katsomme edestä ja takaa, miten kanamuna pysyy ilmassa pöydän päällä. Työpajalaisiamme gallerioissa esilläolevat työt hämmästyttävät ja ihastuttavat; heillä on paljon kysyttävää galleristeille ja galleristit vastaavat kysymyksiin innolla – olemmehan kaukaa pohjolasta. Saamme paljon uutta tietoa italialaisesta nykytaiteesta ja taiteilijoista, mutta myös siitä, miten galleristit Italiassa toimivat ja miten taiteilijan teokset päätyvät gallerioiden seinille. Vaihdamme osoitteita ja jatkamme matkaa, arrivederci - tapaamme ehkä uudestaan.

Herkullisen italialaisen käsintehdyn pastan ja täyteläisen taidekierroksen jälkeen ostamme tupakkakaupasta bussiliput ja lähdemme kohti Appiaa kuvataiteilija Hannu Palosuon ja Heidi Hirvosen työtilalle. Hannu on meitä vastassa työtilallaan: kynttilät palavat ja meidät toivotetaan tervetulleiksi kuohuviinein. Työpajalaisemme ovat yhtä mieltä siitä, että tämä on päivän paras galleria. Tästä ei ole epäilystäkään, kun näemme mitä uusia teoksia on tässä työtilassa syntynyt. Hannu ja Heidi kertovat omista töistään ja meillä on etuoikeus nähdä uusimmat, vielä keskeneräiset työt. Pääsemme kurkistamaan kulisseihin ja ymmärrämme taas vähän paremmin ja syvemmältä näiden kahden lahjakkaan ulkosuomalaisen taiteilijan töitä. Työt jättävät meidät sanattomiksi ja onkin elämys katsoa niitä hiljaisuudessa ja antaa itse töiden puhutella alitajuntaa. Jatkamme keskustelua Taverna dell’allegriassa ja saamme kuulla lisää, minkälainen on suomalaisen taiteilijan arkipäivä Roomassa. Hannu haluaa meidän maistavan roomalaista herkkua: lehmän mahalaukkua, mutta me olemme jo kylläisiä ilman tätä ”herkkua”.

Aurinko on jo laskenut mailleen. Ikkunoista tulvii ihania ruoan tuoksuja, kattoterasseja valaisee pienet tuikkuvalot. Mustan taivaan valaisee taas pian kullankeltainen aurinko.